blogi

Yhdistysten viisi hirttosilmukkaa

 

Olen istunut elämäni aikana monituisissa, isoissa ja pienissä yhdistyksissä jäsenenä ja monenlaisissa hallitustehtävissä. Yleensä olen hakeutunut noihin yhteenliittymiin siksi, että aihe on kiehtonut minua ammatillisesti tai henkilökohtaisista syistä. Olen halunnut aiheesta lisää ajankohtaista tietoa ja olla kuulolla sisäpiirissä. Nyt olen kuitenkin ravistelemassa loppujakin yhdistysten rippeitä niskastani. Miksikö?

Siksi, että
  1. yhdistyksessä siitä alun perin kiinnostaneesta asiasta nauttiminen ja lisätiedon saaminen päättyy samalla, kun alkaa jatkuvien kokousten suunnittelu, ja selitysten kuuntelemien siitä, miksi ei, ja miksi ei ajoissa.
  2. koska kukaan ei hallitse kokoustekniikkaa, vääristä asioista puhutaan väärissä kohdissa, keskustelua ei aloiteta eikä lopeteta, argumentointi ontuu, puheenvuoroja ei pyydetä – eikä pyyntöjä usein edes kuulisi. Puheenjohtajat eivät usein hallitse – tai uskalla käyttää – johtamisoikeuttaan.
  3. on paljon tärkeämpää, kuka ehdotti, kuin mitä ehdotti.
  4. olemattomimmassakin yhdistyksessä syntyy kuusi leiriä heti, kun pitäisi valita puheenjohtaja. Lobbaustekniikkana on murjottaminen.
  5. yleensä ihmiset tulevat yhdistysaktiiveiksi tyydyttääkseen henkilökohtaisia ambitioitaan tai turhautumiaan.

Koska itselläni ei ole niitä enää kovin paljon jäljellä, vetäydyn vähitellen kaikista aktiviteeteistani jatkaen joissakin pelkästään rivijäsenenä.

Lisää epävirallisuutta?

Perusvika tämän ”yhdistysten luvatun maan” kansassa on se, että joka kissanristiäisten kehittämishankkeelle pitää olla olemassa rekisteröity yhdistys. Asian voisi monessa tapauksessa hoitaa paljon helpommin kokoontuilemalla epävirallisiin palavereihin – vaikka etänä – joissa asiasta puhutaan sydämen kyllyydestä ja sitä edistetään? Jos toiminnan rahavarat jäävät alle tonnin, ei kannattane tuhlata ruutia jäykkyyksiin, joita rekisteröityneisyys tuo.

En puhu nyt suuria joukkoja, suuria summia ja selkeitä tavoitteita pyörittävistä yhdistyksistä. Suomessa on 104 172 yhdistystä. Niistä osa on suuria; poliittisia puolueita, ammattijärjestöjä ja urheiluseuroja. Niiden lisäksi on kuitenkin kymmeniä tuhansia aatteellisia yhdistyksiä, joihin kissanristiäistenkehittämisyhdistyskin kuuluu. Niiden rakennetta kannattaisi miettiä; pitääkö tosiaan rekisteröidä?

Kevytyhdistys?

Jos jäsenkunnaltaan pieni yhdistys on rekisteröimätön, se voi toimia ulkoisesti katsoen hyvin samalla tavoin kuin rekisteröitykin. Se vain ei ole oikeuskelpoinen, eikä se voi olla asianosaisena oikeudenkäynneissä, tehdä sopimuksia ja muita oikeudellisia toimia tai omistaa nimissään varallisuutta. Varallisuus on jäsenten yhteistä. Rekisteröimättömyys siirtäisi paremmin aikaa hankalalta kokoustekniikalta itse asian harrastamiseen.

Toinen mahdollisuus on lisätä hieman hallinnollisuutta ja rakentaa yhdistyslakiin kevyt-yhdistys, jonka sääntely on löysempää.

 

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen muuten kirjoitti äskettäin samaa asiaa sivuten vähän toisesta näkökulmasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei kommentteja

Julkaise kommentti