blogi

Töpeksi aina kun voit

Mitä puhe-esiintymiseen liittyvää koulutusta sitten vedänkin, eniten kysytään siitä, miten välttää mokaaminen, joutuminen jotenkin naurunalaiseksi joukon edessä.

Moni kauhistuu vastauksestani: ”Et voi, joten älä suotta edes yritä!”

Oletko varma ja rauhassa itsesi kanssa vain silloin, kun tooga on ojennuksessa, kahvi tarjoillaan ajallaan, ja kaikki käy juuri niin kuin pitää?  Entä, kun joudut esiintymään yleisölle kaadettuasi tauolla kahvikupin syliisi?

Mokaaminen, tai jokin sen alalajeista (töpeksiminen, nolaaminen, möhliminen, kämmääminen, tyriminen, sössiminen, munaaminen tai tunarointi) tekee joka kerta tapahtuessaan tulevaisuutesi esiintymiset asteen helpommiksi. Töpeksiminen on hieno lahja käytettynä, ja se käytetään hyväksymällä. Kun on mennyt kunnolla pieleen, tapahtunutta ei pidä pilata peittelemällä eikä selittelemällä.

Kaikille sattuu, ja kun sattuu, niin tottuu

Sosiaaliset pelot ovat hirmuisia mörköjä. Mieluummin kärsimme vaikka sairautta ja muita vastoinkäymisiä kuin puhumme julkisesti (Se ”kuolemaakin pahempi pelko” -tutkimus on kuitenkin väärinymmärrys. Kyllä kuolema sentään pelottaa ihmistä enemmän kuin esiintyminen).

Muistan suomenopettajani, jonka vekkihame oli jäänyt vessakäynnillä takaa kiinni sukkahousuihin eikä kukaan meistä kehdannut kertoa sitä hänelle. Muistan myös matkaoppaan, jonka matkalla kaikki, mikä matkalla voi mennä pieleen, meni pieleen. Hän oli niin varma potkuistaan että kaiken menettäneenä puhui koko pitkän paluumatkan bussissa niin vapautunutta ja hervotonta tekstiä matkaajilleen, että löi vilpittömyydellään kaikki ennätykset ja perillä kaikki taputtivat hänelle seisten. Kukaan ei enää muistanut vaatia hänen eroaan. Kaverini taas luuli voittaneensa koreografiakilpailun, kun tuomari viittoili häntä kohti. Tuuletteluelkein hän lähti lavaa kohti. Oikea voittaja vain istui juuri hänen takanaan. Itse olen usein puhunut kaupan kassajonossa ummet ja lammet miehelleni, joka onkin unohtunut johonkin marketin hyllyjen väliin.
Nolot tilanteet kuluttavat vaikuttavuutensa toistuessaan. Ikäkin hieman auttaa: ”Been there, seen that!”

Myönteisyydestään ei missään oloissa saa luopua. Kun esiintyessä tapahtuu yllättävää tai noloa, yleisön voi saada nauramaan sille kanssaan. Hyvässä lykyssä saa myös yleisön empatiat ja luo itsestään lähtemättömän muistikuvan.

Ei siis kannata ottaa suurta pattia tapahtuneesta, mutta ehkä pohtia tovin, miten toimia, ettei toiste käy samalla tavalla. Mokata voi niin monella eri tavalla, ettei kannata höperehtiä kahta kertaa samalla tavalla. Oma persoona alkaa päästä esiin vasta siinä vaiheessa, kun on jaksanut mokata niin monta kertaa, ettei tunnu enää missään.
On myös lohdullista ajatella, että ehkä koko maailma ei edes pyöri juuri minun ympärilläni.

Ei kommentteja

Julkaise kommentti