blogi

Sujuuko Suomi huomennakin

Euroopan kielten päivänä 26.9. professori Kaisa Häkkinen totesi luennossaan: ”Suomen kielen asema ei ole milloinkaan ollut näin hyvä. Se on valtion sekä kansan enemmistökieli ja lisäksi myös EU:n virallinen kieli. Virallisena kielenähän suomen historia on melko lyhyt.

Tieteen, yritysten ja viihteen kansainvälistyminen lomauttaa – ellei peräti irtisano – suomen kielen.

Kielemme uhkina Häkkinen näki mahdollisen putoamisen digitaalistumisen kelkasta sekä englannin käyttöä yhtenä ”virallisena kielenämme”.

Hän katsoi, että kielemme pärjää hyvin, paitsi jos emme itse arvosta sitä.

En voisi olla enempää samaa mieltä, mutta koen uhkan suomen kielelle paljon suurempana kuin Häkkinen. Mielestäni uhka tulee juuri tuosta arvostuksen puutteesta, jolle taas on lukuisia syitä.

1. Tiedemaailman kansainvälistyminen on välttämättömyys, jotta tutkimus kehittyy ilman kielirajoja. Se vaatii meillä tekemään tutkimukset englanniksi, joten ne eivät tuota uutta suomalaista sanastoa tieteelle. Mitä hankalampi eksakteista asioista on keskustella tarkkojen käsitteiden puuttuessa, sitä varmemmin englanti valtaa sijaa.

Myös yritykset kansainvälistyvät nopeasti. Kun osaajat voivat elää ja työskennellä yhtä hyvin Intiassa, Italiassa tai Islannissa, toimii yhteisenä kielenä ”bad english”.

2. Vielä tiedettä ja yrityselämääkin suurempana vaikuttajana pidän tietotekniikkaa. Se kehittyy edelleen niin nopeasti, että omankielisiä ilmauksia ei ehdi syntyä tai ainakaan vakiintua käyttötarpeen vaatimalla nopeudella. Niinpä vieraskieliset (lue englanninkieliset) ilmaisut vakiintuvat käyttöön. Silloin myöhässä tarjolle tuleva omakielinen ilmaisu on yhtä paperinen ja tahattoman vitsikäs kuin ”kiepporaikaste” oli aikanaan roll on -deodorantille. Kääntäminen ja kieliversiointi myös maksavat, ja kaikestahan tingitään taantumassa.

3. Suuri osa nuorisokulttuuria – some, musiikki ja pelit – on englanninkielistä. Se kasvattaa nuorista osaavia englannin puhujia varmemmin kuin kouluopetus. Kun omat harrastukset ja alakulttuurit puhuvat englantia, ei suomen kieli tunnu enää niin tärkeältä. ”Mitä sitten, jos joku astevaihtelu unohtuu? Mikä ihmeen omistusliite? Mihin näitä kaikkia pilkkuja muka tarvitaan?! EVVK!

Maailman meno on nykyään niin nopeaa, että olen alkanut Mikael Jungnerin tapaan pelätä, että suomen kieli mukautuu muutokseen kutistumalla jonkinlaiseksi ”kotikieleksi”, jota nuoret pitävät jonkin verran hengissä siksi, että voidaan jutella mummun kanssa. Siltä ei kukaan pian enää tosissaan odotakaan laajaa ilmaisuvoimaa tärkeissä asioissa.

Seuraavat 50 vuotta näyttävät, olinko oikeassa. Olisin niin mielelläni väärässä.

Ei kommentteja

Julkaise kommentti