blogi

Sanavarastoa penkomassa

Sunnuntaiaamun jämähtäneeseen zombie-tunnelmaan vajonneena katson TV:stä Me naiset -lehden Fashion week -ohjelmaa, jossa kerrotaan, miten kansikuvaus mallin kanssa tehtiin.

Kaikki osalliset kertovat vuorollaan panoksestaan kansikuvan tekemisessä, päätoimittaja, malli ja muut. Nuori nainen narisee rutikuivasti, miten kivaa oli vaihteeksi työskennellä toimiston sijaan ”lokaatiossa”. Lokaatiossa!

Google-kääntäjä tarjoaa: ”location = sijainti, paikka, asema, paikantaminen, ulkokuvauspaikka”.  Kuvauspaikka oli kyllä sisätiloissa.

Ymmärrän, että ammattijargonia käytetään alan ihmisten kanssa. Se helpottaa ja nopeuttaa viestintää työporukan kesken. Muiden kanssa, esimerkiksi tv-ohjelmassa käytettynä se viestii pyrkimyksestä vaikuttaa ammattilaiselta. Mutta ”lokaatio”! Eikö voisi käyttää lyhyttä, nasevaa, ilmaisevaa suomen sanaa ”paikka”?

Englanti ui kieleemme sekä käännöslainoina että suorina, kääntämättöminä lainoina. Sille ei voi mitään. Eri aikoina kieleen on tullut lainoja saman tapaan balttilaisista kielistä, germaanisista ja slaavilaisista. Aina sellaisesta, joka on kulloinkin koettu hienoksi tai osuvaksi.  Niin elävä kieli käyttäytyy. Nyt on englannin vuoro, se kun on Euroopan lingua franca, yhteiskieli.  Oikeastaan Euroopan lingua franca on bad english.

Olen usein harmitellut, etten saa nuorisokieltä enää kannettuna kotiin, koska nuoriso on lentänyt maailmalle. Sitä kieltä oli hauska seurata, vaikka sitä ei voinutkaan itse käyttää. Jos kalkkis käyttää nuorten sanaa, nuoriso hylkää en heti. Niin se meni minunkin nuoruudessani. Nuorisokieli on hauska ja rikas ilmiö, mutta välillä harmittaa, että selvästi pätevä ja käypä kotoinen sana hylätään epämääräisemmän ulkomaisen tieltä.

Lokaatio! Johtuisiko tuollainen valinta sittenkin huonosta sanavarastosta eikä vain jargonista tai nuorisokielisyydestä?

Sanavarasto kehittyy parhaiten lukemalla kaikenlaista: hyvää, huonoa, ylätyylistä, alatyylistä jne. Jos ei lue huonoa, ei tajua, mikä on hyvää ja miksi. Luettavan määrä ja vaihtelevuus korvaa laadun sanavaraston kehittymisessä. Kun lukee eri tyylilajien tekstejä, osaa valita kielenpartensa sujuvasti tilanteen mukaan. Internetissä pyöriminen on eräänlaista lukemista sekin, mutta jos lukee vain lyhyitä, ei-syntyperäisten kirjoittamia englanninkielisiä tekstejä, ei sanavarasto kasva oikeastaan sen kummemmin englannissa kuin suomessakaan.

Tulisiko pitkän proosan lukemisesta, laajasta sanavarastosta ja kirjoista seksikkäämpiä, jos lukulaitteet ja e-kirjat yleistyisivät nopeammin?

Ei kommentteja

Julkaise kommentti