blogi

Ristiriita ei tapa ja takin saa kääntää

Olen työskennellyt monissa työpaikoissa. Yrittäjäksi ryhdyttyäni olen kokenut lukuisissa organisaatioissa niiden vuorovaikutusta ollessani kouluttamassa henkilöstöä tai valmentamassa johtoa. Yksi ilmiö on esiintynyt lähes kaikissa työpaikoissa: Ristiriitaa ja avointa keskustelua risteävistä näkemyksistä pitää välttää viimeiseen asti! On parempi kasvokkain ollessa myönnellä tai vaieta kuin pitää perustellusta näkemyksestään kiinni. Edes sen ajan, että ehtisi perustella sen kunnolla.
Mistä jees-miesten (ja -naisten) ihanne on meille tullut?
Ei riitelemään ja repimään toki pidäkään ryhtyä, mutta miksi vaientaa erilaiset näkemykset, kun juuri niissä saattaisi piillä työpaikan tekemisten kehittyminen?

Epäilen, että vääntöä erilaisista näkemyksistä pelätään ja vältetään siksi, että se sekoitetaan erheellisesti riitelyyn, eikä osata ja uskalleta olla tilanteessa, jossa on erilaisia näkemyksiä.

Riitely on lähinnä repivää, perustelematonta viestintää, jossa yleensä halutaan loukata toisia osapuolia. Siinä ei eroteta toisistaan ihmisiä ja asioita vaan ihmiset sortuvat tappelemaan keskenään. Eri mieltä taas voi olla rauhassa: ”Ai jaa, sen voi ajatella noinkin! Mielenkiintoista.” Tuo tietenkin sanottuna aidosti ilman sarkasmia. Eriävä näkemyksensä kannattaa perustella, koska perusteluista saattaa joskus löytyä yhteistäkin näkökulmaa. Ainakin näkemykset selkeytyvät ja kirkastuvat, kun niitä hierotaan.

Jos ei koskaan pysäytä hyminää ja nosta erilaisia näkemyksiä pintaan, ei työyhteisön lampeen tule raikasta vettä. Levä vain rehottaa ja täyttää lopulta koko lammen.

Kun keskustelussa nousee uusi – hyvänä tai huonona pidettävä – näkemys esiin, on hyvä ryhtyä kyselemään ”miksi”. Kun kysytään riittävän moneen kertaan ”miksi”, ja vastausten perustelutkin vielä kyseenalaistetaan kysymällä ”miksi”, saatetaan päästä lähelle aivan uudenlaisia näkökulmia. Kun herkimmätkin luistajat pysyvät keskustelussa vastaamassa kysymyksiin ja tekemässä niitä, saattaa lammikkoon yhtäkkiä lurahtaa raikas sangollinen, eikä silti kenenkään ego repsota. Samalla tuo rankan kyseenalaistamisen läpikäynyt näkemys on ehkä vahvistunut, ja siihen voidaan luottaa paremmin. Se saattaa olla esimerkiksi hullu idea, joka on matkalla uutuustuotteeksi. Toinen mahdollisuus on, että näkemys on osoittautunut hedelmättömäksi tai jollain tavalla vääräksi ja huonoksi. Silloin sen esittäjä voi rehellisesti ja reippaasti kääntää takkinsa: ”Ahaa, tämä ajatus ei toiminutkaan.” Joka ei koskaan käännä takkiaan, ei koskaan myöskään tarkista ajatteluaan.

Kritiikki kasvattaa

Jos outoa näkemystä ei uskalla puolustaa tai omaa sellaista ei uskalla esittää, kannattaa miettiä tarkkaan, millä tempuilla sitten kehittyy. Kritiikin kestäminen on oikotie kasvuun. Olen itse kasvanut aina kookkaimman loikan silloin, kun olen saanut kovimman kritiikin. Hyvin perusteltu kritiikki saa minut perkaamaan ajatteluani uudelleen ja syvältä ja mahdollisesti kääntämään takkini. Siksi hyvä perustelemisen taito on erittäin tehokas kehittäjävoima.

 

Ei kommentteja

Julkaise kommentti