blogi

Palautteen anto on taitolaji osa 1

Muistan lapsuudestani lyhykäisen episodin: Olin tulossa rintamamiestalomme kellarikerroksesta portaita ylös, ja juuri avaamaisillani keittiön oven, kun tajusin, että sen takana puhuttiin minusta. Kuuntelin salaa, kun isä kertoi kahvikupin ääressä huvittuneena äidille, miten innostuneesti ja nopeasti olin oppinut joitakin hänen alakerran verstaassa opettamiaan sähkötekniikan perusasioita. Kuulin ensimmäisen kerran minua kehuttavan selkäni takana. Se kasvatti minua metrin ja lisäsi uskoani omaan oppimiseeni. Salaa kuultuna sen luotettavuuttakaan ei voinut kyseenalaistaa. Yhä suuremmalla innolla 11-vuotias opetteli käämimään auton laturia, mutta oppi myös palautteen merkityksen.

Työelämässä olen nähnyt lukuisia tilanteita, joissa palautteen anto ei ota millään onnistuakseen. Luulisi, että vaikeimmalta esimiehestä tuntuu antaa korjaavaa palautetta. Usein kuitenkin myönteinen palaute on yhtä tiukassa. Ei palautteen anto tietenkään kuulu pelkästään esimiehelle. Työtä tehdään tiimeissä ja ryhmissä, eikä kukaan toimi tyhjiössä. Panoksia yhdistellään, ja kun ne onnistuvat hyvin, on syytä kiittää sekä omista että kollegoiden hyvästä työstä tai keksiä rakentavia kehittämistapoja.

Hallitsevat palautteen lajit monella työpaikalla ovat:

– Rynnäkkökivääripalaute (pystyyn haukkuminen, josta kohde ei toivu koskaan)

– Masentamispalaute (kaksi viikkoa sairauslomaa ja lääkitys auttavat toipumaan)

– Väärästä suunnasta tullut idea on huono -palaute (vastedes pitää naamioida idea esimiehen keksimäksi)

– Minulla on nyt huono päivä -palaute (esimies antaa palautetta mielialojensa mukaan)

– En ymmärrä asiaasi, joten se on tyhmä -palaute (esimies ei jaksa kuunnella)

Jos ei mitään rakentavaa sanottavaa tunnu löytyvän, voisi ehkä käyttää edes piirrossarja Pasilan konstaapeli Pekka Routalemmen  vakiorepliikkiä ”Jännää!”

Mikä palautteen antamisesta tekee niin haastavan?

Palautteen antoon liittyy paljon luuloja:

1. Esimies luulee, että pitäisi kehua henkilöä, kun hän on onnistunut. – Väärä luulo: Pitäisi mainita hyvästä suorituksesta. Sen pitäisi onnistua, vaikka itse henkilö ei niin miellyttäisikään.

2. Esimies luulee, että kerran jotakin kehuttuaan hän ei enää voi arvostella. – Väärä luulo: Arvioitavana ei ole henkilö vaan suoritus, ja eri aikoina ja tilanteissa suoritukset voivat olla eritasoisia.

3. Luullaan, että palaute on vain negatiivista tai positiivista. – Väärä luulo: Unohdetaan, että myös neutraali, asiaa analysoiva palaute voi olla tärkeä työn tehneelle. Toinen näkee asian eri tavalla, ja toisen analyysi voi antaa tekijälle uuden näkökulman kehittymiseen.

4. Esimies luulee, että kriittinen palaute tarkoittaa pystyyn haukkumista. Väärä luulo: Kriittinen palaute on sitä, että analysoidaan tehty asia ja havaitaan siinä mahdolliset hyvät sekä huonot puolet. Kerrotaan, miten sitä voisi kohentaa tai miten siitä saisi vastaisuudessa ehkä paremman.

Palautteen jälkeen…

Sekä palautteen saajan että antajan pitää kummankin voida säilyttää kasvonsa.

Palautteen saajan pitää voida jatkaa työtään motivoituneena.

Palautteen pitää tukea tavoitteen suuntaista kehittymistä.

 

Seuraavassa osassa ensi viikolla puhutaan, millä keinoin saadaan aikaan hyvä palautekeskustelu.

Ei kommentteja

Julkaise kommentti