blogi

Oikeakielisyys ei ole makuasia

Toi oli varmaan tärkeetä viime vuosisadalla”, sanoi nuori nainen, jonka tekstiä arvioin kirjoituskurssillani. Olin huomauttanut, että omistusliitteet puuttuivat koko tekstistä.

Totta, ne olivat tärkeitä viime vuosisadalla, mutta ovat sitä edelleen. Vaikka Hesarinkin toimittajat jo välillä sekoilevat omistusliitteiden kanssa, ne ovat vielä tärkeitä. Tulevaisuudessa ne varmasti tipahtavat pois käytöstä, mutta eivät yhdessä vuosikymmenessä.

Törmään kuitenkin yhä useammin nuorten aikuisten käsitykseen siitä, että kieli ja oikeakielisyys olisi jotenkin makuasia, jonka voi sivuuttaa, jos ei tykkää. Toki jokainen saa käyttää juuri sellaista kieltä kuin haluaa, mutta sillä on seurauksia. Jos tekstistä paistaa, että kirjoittaja ei hallitse omistusliitteitä, yhdyssanoja eikä alkeellisimpiakaan pilkkusääntöjä, lukijassa ei synny luottamusta hänen sanojensa sisältöönkään. Päinvastoin, lukija alkaa helposti epäillä kirjoittajan henkisiä kykyjä, vaikka kyseessä olisi vain puutteellinen kielitaito.

Tuon asian voi kuitenkin korjata niin kovin pienellä ja vaikuttaa fiksummalta: opettelemalla yhdyssanasäännöt, omistusliitteiden käytön ja pilkkusäännöt. Ne oppii aikuisena niin helposti ja nopeasti, kun sen tekee omasta päätöksestään. Kirjastot ovat täynnä kielen oppaita, joiden valinnassa henkilöstö osaa auttaa.

En varmaan ikinä opi olemaan kiristelemättä hampaitani, kun aikuinen kirjoittaa ”minun äiti”, ”minun lapsen hoitaja” tai ”Jami otti hänen kitaran ja lähti”.

Ei kommentteja

Julkaise kommentti