blogi

Nautinto joka kehittää kielitaitoa

Viime viikonloppuna luin pitkästä aikaa kirjaa, josta ei ole minulle minkäänlaista ammatillista hyötyä. Nautin siitä ja koin ylellistä rentoutta, ihanaa tunnetta, joka työkiireessä usein unohtuu.

Erityisesti pidän siitä hetkestä, kun tarina kaappaa minut imuunsa ja ajan kulu unohtuu. Koen aivan erilaisen elämän jossain muualla kuin Hämeessä 2014. Ehkä toisessa universumissa vuonna 12454 tai Kongossa vuonna 1771. Aurinko laskee ja tihenevä hämärä tuo sivut yhä lähemmäs silmiä. Todellisuuteen palauttaa vasta puolison huomautus, että voin syönti on terveellistä silmille, jos aikoo enemmänkin lukea pimeässä.

Tarina kaappaa mukaansa, koska kirjoittaja on kyennyt luomaan upean ja riittävän uskottavan illuusion. Sanat osuvat juuri oikein tarinan aikakauteen ja henkilöihin nostattaen eläviä mielikuvia. Mielikuvat kestävät, mikään ei pysäytä häiritsevästi miettimään, miksi tuo henkilö tuossa kulttuurissa ja tuohon aikaan käytti tuollaista ilmaisua.

Kirjoittajaksi tullaan lukemalla ja kirjoittamalla

Hyvä kirjailija luo hyvää ja uskottavaa tekstiä, mutta harva syntyy hyväksi ja uskottavaksi kirjoittajaksi. Jokainen tietämäni hyvä kirjoittaja on lukenut elämässään valtavat määrät erilaisia tekstejä, mikä on hionut ilmaisun sujuvaksi ja rikastanut sanavaraston runsaaksi ja värikkääksi.

Mitenkähän niiden kielelle lopulta käy, jotka eivät lue kirjoja? Juuri heistä luultavasti kasvaa niitä toimittajia, joista on oikein sanoa: ”Sen pystyy kyllä tehdä.” tai ”Haluatko sää maalaa tämän?” Opettajien mukaan samat kielitajuttomuuskohtaukset näkyvät kouluaineissa.

Ennen kielimallia haettiin tv-uutisista tai Hesarista. Kun kumpaisestakaan ei ole enää apua, käy kirjallisuuden antama malli yhä tärkeämmäksi. Netissä lukeminen on satunnaista ja rikkonaista juuri siksi, että netti on mikä on: monitasoinen lähde, jonka polut eriytyvät jakautuvat moneen suuntaan, ja monenkieliset tekstit jäävät lyhyiksi, katkonaisiksi ja laadultaan sekalaiseksi. Netin kuuluukin olla tuollainen hektinen runsaudensarvi. Kirjailijan rauhassa rakentama pitkä proosa taas tarjoaa lukijalleen jotakin aivan muuta.

Kirjalla on monta käyttöliittymää

Miten noitä lähteitä, nettiä ja perinteistä paperikirjaa voisi tuoda vähän lähemmäs toisiaan?

Kun nuoriso kesällä lojuu padinsa kanssa rannalla pikaviestittelemässä ja somessa, heille voisi yrittää syöttää salaa kirjallisuutta lataamalla padin lukuohjelmaan lahjaksi muutaman hyvän, käyttäjää kiinnostavan e-kirjan, jotka vievät matkalle sadepäivänä. Silloin vältyttäisiin ainakin paperikirjan vanhanaikaisen ja painavan käyttöliittymän tuottamalta vastenmielisyydeltä. Tärkeintä on kuitenkin hyvä tarina.

Nautinnollista lukukesää!

Ei kommentteja

Julkaise kommentti