blogi

Mistä avoin vihapuhe tuli?

Mistä vaisuun, mutta reiluun suomalaiskulttuuriin tuli avoin vihan viestiminen? Erityisesti pelottavasta ilmiöstä kertovat kevään eduskuntavaaliehdokkaat.

Ehdokas, joka seisoo räntäsateessa soppaa tarjoamassa voi olla ”tyhmä”, hän voi olla ”ahne oman edun tavoittelija” tai ihan mitä vain negatiivista. Hän on kuitenkin pyrkimässä paikkaan, jossa tehtävänä on hoitaa yhteisiä asioita. Palkka on kyllä kohtuullinen, mutta vihaviestiä lentää päivittäin, teit niin tai näin. Sinä, joka ammut kakkaa kiven takaa piilosta, jaksaisitko itse sitä? Niinpä, en minäkään.
Siksi minä arvostan jokaista räntäsateessa seisojaa, vaikka hän olisi sataprosenttisesti eri mieltä asioista kanssani.

Mihin meiltä katosi voima ja kyky olla rakentavasti ja assertiivisesti asioista eri mieltä? Miksemme voisi mennä eri mieltä edustavan vaalimökille ja kysyä, ”Miten sinä perustelet tuota mielipidettäsi?” Tai miksei voisi vain todeta: ”Mielenkiintoista, ai noinkin voi ajatella!” Erimielisyys pitäisi kyetä ilmentämään sanoin. Jos ryhtyy puukottamaan ”väärinajattelijoita”, riittää puukottamista lopun ikää, eikä oma henkinen pääoma juuri siinä touhussa kasva.

YLEn aamu-TV:ssä pohdittiin tänään, mistä ehdokkaiden raportoima väkivalta johtuu. Turvallisuusasiantuntija Tommi Nyström  arveli yhdeksi syyksi sen, että viestintäteknologia mahdollistaa välittömän, nopean reagoinnin tunnepurkauksen tultua. Olen samaa mieltä siitä, että se on ainakin yksi osasyy.

Ei kommentteja

Julkaise kommentti