blogi

Malumma ja takete ovat sittenkin olemassa

Muistatko, kun psykologian kirjassa (en enää muista tekijää) oli kaksi piirroskuvaa, malumma ja takete. Kuvatekstissä kysyttiin, kumpi on kumpi. Kaikkien miestä teräväkulmainen oli takete ja pehmeämuotoinen malumma.
Tuo vanha äänteen ja havainnon yhteys tuli mieleeni, kun luin tuoreen kielitieteellisen tutkimuksen.

Näihin asti on pidetty täysin selvänä, että se ruskeankirjava, nelijalkainen, maitoa tuottava eläin vain sattuu olemaan nimeltään ”lehmä”. Asian ja sen nimen äännejonon yhteys on siis täysin mielivaltainen. Poikkeuksena on pidetty onomatopoieettisia sanoja kuten ”pam” tai ”loiskis”.
Nyt tuore tutkimus saattaakin kaataa koko käsityksen. Ihmiskielen sanoilla voikin ollä luultua tiukempi suhde tarkoitteeseensa. Cornellin kognitiivisen neurotieteen laboratorion tekemä tutkimus julkaistiin äskettäin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä.

Pieniä viitteitä sanan äänneasun ja merkityksen välillä on ounasteltu jo viimeisten 20 vuoden aikana. Esimerkiksi aikaisempi tutkimus osoitti jo, että pieniä esineitä tarkoittavat sanat sisältävät todennäköisesti korkeita äänteitä.
Tuore, laajamittainen tutkimus kuitenkin tarkentaa käsitystä.

– Aiemmin ei ole pystytty osoittamaan, kattaako äänisymboliikka enemmänkin maailman kieliä. Nyt tämä on osoitettu ensimmäisen kerran tällaisessa mittakaavassa, sanoo psykologian professori Morten H. Christiansen.

Mukana lukuisia kieliä

Selvityksessä tarkasteltiin suurta osaa kielten sukupuusta. Tutkijat tutkivat äänteitä 40–100 perussanaston sanasta 62 prosentissa maailman 6000 nykykielestä.
Tutkittuihin sanoihin kuuluivat mm. persoonapronominit (minä, sinä, hän…), kehonosia ja ominaisuuksia sekä substantiiveja kuten ”kala” tai ”tähti”.

Yllättäviä yhtäläisyyksiä löytyi kielten väliltä

Tutkijoiden yllätykseksi ruumiinosien nimistä löytyi erittäin paljon yhtäläisyyksiä eri kielistä. Esimerkiksi sanassa ”nenä” on todennäköisemmin äänteitä ”n” tai ”o”. Samoin sanasta ”kieli” löytyy todennäköisesti l-äänne, kuten katalaanin ”llengua”, viron ”köli” unkarin, ”nyelv”, ja ranskan ”langue”.
Sana ”lehti” sisältää todennäköisimmin äänteitä ”b”, ”p” ja ”l”. ”Hiekka” taas sisältää äänteitä ”s”, ja ilmaisut ”punainen” ja ”pyöreä” sisältävät todennäköisesti r-äänteen.
Ilmiö ei päde joka kielen jokaiseen sanaan, mutta suhde on professori Christiansenin mukaan paljon sattumaa vahvempi.

Tutkimus ei vielä osoita, miksi äänteet liittyvät tarkoitteisiinsa. Se antaa kuitenkin syytä jatkotutkimuksille ja saattaa joskus selventää sitä, miten kieli syntyy ja miten se opitaan.

Ei kommentteja

Julkaise kommentti