blogi

Malja esiintymisjännitykselle

– Minun ei tarvitse valmistautua mitenkään puhumiseen; nousen vain ylös ja alan puhua, sanoi muuan osallistuja äskettäisessä valmennuksessani.

Kuulostaa kadehdittavan helpolta, etenkin, kun moni hänenkin ryhmässään paini jännityksensä kanssa.

Tiedän kyllä joitakin todella kokeneita puhujia, jotka pystyvät 15 sekunnissa kokoamaan mielessään tutusta, tärkeästä aiheesta kolme pointtia, niille perustelut ja tärkeysjärjestyksen. Ehkä puhuessa tulee vielä esimerkkitarinakin mieleen. Nopea valmistautuminen vaatii kuitenkin pitkää harjaantumista ja asiansa hyvää tuntemista.

Jos puhe vaikka kollegan syntymäpäivillä tai tyttären häissä tulee aivan helposti valmistelematta, voi olla, että puhujan oma rima on jäänyt turhan alas. Jos puheen sisältö ei vaadi minkäänlaista etukäteissuunnittelua, tuleeko siinä esiin tavoitteelle oikeita asioita? Tulevatko ne oikeassa ja kiinnostavassa järjestyksessä? Tuleeko kaikki asiaan tiukasti liittyvä ja tärkeä sanotuksi? Onko alku naseva ja lopetus loistava?

Esiintymisjännityksellä on nimittäin myös myönteinen puolensa: Se varmistaa adrenaliinilla, että syntyy tilanteeseen riittävä, vireyttävä energialataus. Sen puuttuminen täysin voi vaikuttaa kuulijoista välinpitämättömyydeltä. Se, joka ei jännitä puhumista lainkaan, tekee esityksistään varmasti paljon kiinnostavampia nostamalla rimaansa sen verran, että edes lievä, vireyttävä suoritusjännitys hiipii kuvaan.

Nosta omaa rimaasi

– Tarkista, onko esityksesi sisältö looginen ja hallittu, vai luotatko, että kuulija haluaa ja pystyy seuramaan tajunnanvirtaasi?

– Voisitko tiivistää ja lisätä iskevyyttä?

– Löydätkö sisällön tueksi hyviä esimerkkitarinoita?

– Pyydä palautetta taholta, jonka ei tarvitse miellyttää sinua.

– Kuuntele hyviä puhujia.

 Esiintymisihanne mättää

Vuosi toisensa jälkeen kaikkein yleisin hakusana sivuillani ja kysytyin aihe esiintymisvalmennuksissani ja blogipalautteissa on esiintymisjännitys tai peräti esiintymispelko. Se ei kerro siitä, että esiintyminen on vaikeaa. Se kertoo pikemminkin siitä, että meidän esiintyjäihanteessamme on jotakin pahasti vialla. Jos mielikuva hyvästä esiintyjästä on epärealistinen, virheetön ja kiillotettu sanailuhurmaaja, ei tehtävä tunnu kenestäkään helpolta.

Mitä pidempi väli oman itsen ja esiintyjäihanteen välillä on, sitä surkeammalta oma pyristely tuntuu. Ehkä kannattaisikin lähteä aluksi kursimaan sitä eroa lyhyemmäksi?

Muuta esiintyjäihannetta realistisemmaksi

– Etsi muististasi hyviä, tämän ajan esikuvia puhe-esiintyjistä kuten tavallisista kouluttajista, hyvistä esimiehistä, motivaatiopuhujista, joita löytyy netistäkin.

– Mieti, miten pitkään kokeneilla esiintyjillä on mennyt ennen kuin tuo varmuus on saavutettu.

– Huomaa, että on tärkeää esittää asiat omalla persoonallisella tavalla. Kukaan ei osaa olla sinä niin hyvin kuin sinä itse.

– Muista, että täysin itsevarma, hiottu ja kiillotettu teflon-puhuja ei ole kiinnostava. Puhu siis aidosti, omana hauraana itsenäsi, vahvasti läsnä ollen.

– Pyri aina esiintymään ja puhumaan julkisesti kaikkialla, missä voit. Siperia opettaa, kun vain altistat itsesi rohkeasti.

Ei kommentteja

Julkaise kommentti