blogi

Käsien käyttö auttaa ajattelua

Oletko koskaan yrittänyt ratkaista monimutkaista ongelmaa käyttämällä käsiäsi tai muotoillut savenpalaa suunnittelematta sitä ensin päässäsi? Sen ymmärtäminen, että ajattelemme ja teemme päätöksiä vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa, voi jatkossa auttaa esimerkiksi yrityksiä löytämään uusia tapoja parantaa tuottavuuttaan − ja parantaa ihmisten työnsaantimahdollisuuksia.

Jo aiemmin on selvinnyt, että nonverbaali viestintä, ”käsillä puhuminen” ei olekaan turhaa huidontaa vaan tukee eri tavoin ajatteluamme ja vuorovaikutustamme. Nyt Lontoon Kingston-yliopiston kognitiivisen psykologian tutkijat, organisaatiopsykologian professori Gaëlle Vallée-Tourangeau, ja psykologian professori Frédéric Vallée-Tourangeau, haastavat perinteisen ajatuksen, että ajattelu tapahtuu vain päässä.  Heidän tuore tutkimuksensa julkaistiin tammikuun alussa tieteellisessä julkaisussa Cognitive Research: Principles and Implications.

Verbimme ”käsittää” on osuvampi kuin luullaan

Tutkijat osoittavat, miten voimakkaasti päätöksentekoomme vaikuttaa ympäristö, ja sen, että työkalujen ja esineiden käyttäminen ongelmanratkaisussa voi inspiroida aivan uusia tapoja löytää ratkaisuja.
Professori Gaëlle Vallée-Tourangeaun mukaan mielikuva vain päässä tapahtuvasta ajattelusta  on kätevä illuusio, mutta se ei kerro, miten ongelmat todellisuudessa ratkaistaan.
− Kun kirjoitat tai piirrät, jo toiminta sinänsä saa sinut ajattelemaan eri tavalla, hän sanoo.
− Kognitiivisessa psykologiassa harjaannut näkemään mielen tietokoneena, mutta olemme havainneet, että todellisuudessa mielemme ei toimikaan niin. Jos annat mielelle jotakin, millä toimia vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, se toimii eri tavalla.

Äskettäin Acta Psychologica -lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan tutkijat kutsuivat 50 osallistujaa kokeeseen, jossa piti ratkaista ongelma, miten laittaa 17 eläintä neljään aitaukseen niin, että jokaisessa on pariton määrä eläimiä.
Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä saattoi rakennella fyysisiä malleja käsin ja toinen ryhmä sai käyttää tablettia ja sähkökynää luonnostellakseen ratkaisuaan.
Malleja rakennelleet keksivät paljon todennäköisemmin ratkaisun, joka vaati muotoilua ja päällekkäisiä hahmotuksia kuin ne, jotka työskentelivät tabletilla.

− Tutkimus osoitti, että joissakin ongelmatyypeissä – riippumatta osallistujien kognitiivisista kyvyistä − se, että saattoi toimia vuorovaikutteisesti fyysisillä työkaluilla, antoi ihmisille  paremman mahdollisuuden ratkaisuun. Sitä vastoin kynä ja paperi -menetelmä lähestulkoon takasi, ettei ryhmä kyennyt siihen. Se osoitti tutkijoista miten paljon vuorovaikutus ympäristön kanssa voi hyödyttää ihmisen suoritusta.

Eroon matikkakammosta?

Tutkijat selvittivät myös, miten voisi ehkäistä matematiikka-ahdistusta, joka voi johtaa ihmisen välttelemään yksinkertaisimpiakin laskutehtäviä, kuten ravintolalaskun jakaminen kahtia. Voisiko sekin mahdollisesti ratketa vuorovaikutteisesti?
Osallistujat laitettiin toistamaan sanoja samalla kun he laskivat yhteen päässään. Toinen ryhmä sai myös käyttää liikuteltavia numerosymboleita. Ilmeni, että niiden matemaattinen kyky, jotka vain laskivat päässään, häiriintyi paljon enemmän kuin niiden, jotka saattoivat myös käsitellä numerosymboleja. Kiinnostavin löydös oli kuitenkin se, miten henkilön matematiikka-ahdistus vaikutti tuloksiin.
− Ilmeni, että niillä, jotka laskivat vain päässään, ahdistuneisuuden voimakkuus ennusti sanavirheiden määrää. Erittäin ahdistuneilla vaikutus oli valtava. Sen sijaan vuorovaikutteisessa ryhmässä, jossa siirreltiin merkkejä, osallistujien numeroahdistusta ei havaittu juuri lainkaan.
­− Ikävintä matematiikka-ahdistukseen liittyen on se, että jotkut onnistuvat välttelemään matematiikkaa elämässään täysin, mikä vain pahentaa ongelmaa. Juuri se tekee näistä  tuloksista kiinnostavia, sanoo Frédéric Vallée-Tourangeau.

Hyötyä niin koululle kuin työpaikoillekin

− Keskeistä on selvittää se tekijä, millä mekanismilla pelkofaktori poistuu tai lievenee sillä, että saa käyttää myös käsiään pelkän pään sijaan. Siihen pyrimme nyt pureutumaan.  Tuloksille on käyttöä opetuksessa, mutta tärkeintä on keksiä ajattelemisen tavat uudelleen, niin voimme saada lukuisia muitakin sovelluksia.
− Esimerkiksi monet rekrytointikeskukset käyttävät haastatteluiden yhteydessä perinteisiä älykkyystestejä.  Haettavan tehtävän laadusta riippuen sillä voidaan menettää tuohon työhön sopivimmat tyypit.
− Kaikki liike-elämän ja johtamisen mallit käyttävät vanhaa metaforaa päätöksenteosta informaation prosessointina, ja siitä meidän täytyy päästä. Meidän täytyy määritellä uudelleen se, miten ajattelu tapahtuu.

 

Alkuperäinen artikkeli: Interactivity mitigates the impact of working memory depletion on mental arithmetic performance

Ei kommentteja

Julkaise kommentti